Pienessä huoneessa muutama ihminen tulisi pian todistamaan luovan alan historiaa. He vain eivät tienneet sitä vielä. Vuonna 1992 Los Angelesissa joukko elokuvantekijöitä kerääntyi Amblin-tuotantoyhtiön pieneen esityssaliin. He olivat saapuneet yleisöksi katsomaan noin kymmenen sekunnin mittaista testimateriaalia. Testiyleisön joukossa istui käsikirjoittaja David Koepp. Hän muistelee, että kun huoneen valot sammuivat ja
"Viimeinen suuri rakkauteni." Millainen tilanne tai ihminen tulee ensimmäisenä mieleesi tällaisista sanoista? Ehkä joku muistelemassa aviopuolisoaan, jonka vierellä hän istui ja nukkui saattohoidon viimeisiin tunteihin asti? Kenties diplomaatti, joka miettii millaista oli hyvästellä rakas ihminen lentokentälle, koska ura repii elämää eri suuntaan kuin sydän? Tai joku, joka katuu
Vanhan sanonnan mukaan huumorin analysointi on kuin tekisi dissektion sammakolle: ymmärrys huumorista saattaa kasvaa, mutta itse prosessissa sammakko kyllä kuolee. (Tämä sanonta liitetään usein virheellisesti Mark Twainiin, kuten sitaateilla on tapana käydä. Oikeampi lähde lienee E.B. White.) Pölyistä muminaa, sanon minä! Kuuntele esimerkiksi Amy Poehlerin Good Hang -podcastia ja
The Moth on New Yorkissa vuonna 1997 perustettu voittoa tavoittelematon järjestö, jonka toiminta perustuu tarinankerronnan vaalimiseen. Omien sanojensa mukaan The Mothin missiona on "edistää tarinankerronnan taitoa ja kunnioittaa ihmisenä olemisen moninaisuutta." Vuonna 2009 alkoi myös radio-ohjelma The Moth Radio Hour, joka jatkuu viikoittaisena podcastina edelleen. Tätä nykyä The
Tällä tekstillä on aika pitkä sytytyslanka. Se alkoi palaa jo viime vuoden elokuussa, kun luin tämän Koko Hubaran Substack-kirjoituksen. Tekstissä Hubara vastaa yhteen lukijansa kysymykseen siitä, millaisia ajatuksia esimerkiksi someinfluenssereiden niin sanottu kirjailijuus herättää. Hubara, kirjailija itsekin, ihmettelee: Vaikutelmani kaiken jälkeen kuitenkin on, että kirjalla on edelleen jotakin sellaista rahallisen
All art is autobiographical; the pearl is the oyster's autobiography. - Federico Fellini Edellisessä ja ensimmäisessä esseessäni kirjoitin siitä, kuinka kaikkein vaikuttavimpien tarinoiden siemenet on usein kylvetty johonkin hyvin arkiseen ja henkilökohtaiseen multaan. Jos tavoitteemme on kertoa tarinoita, jotka saavat jotain liikahtamaan sielussa ja joissa tuntuu ihmisen kosketus,
Monilla ihmisillä on valitettavasti perustavanlaatuinen väärinymmärrys tarinankerronnasta. Heidät tunnistaa tästä kysymyksestä: "Entä jos ei vaan ole mitään... isoa tarinaa kerrottavana?" Käytännössä he tarkoittavat tällä sitä, että koska heidän elämässään ei ole tapahtunut mitään suurta ja mahtavaa ja eeppistä joka vetäisi vertoja Star Warsin kaltaiselle scifi-seikkailulle tai Spider-Manin supervoimille,