Mistä kirjoitan

Suhtaudun uteliaasti luovaa ajattelua ja tarinankerrontaa kohtaan. Minusta on kiinnostavaa, miten luovat ihmiset – kuten kirjailijat, kuvataiteilijat, käsikirjoittajat tai näyttelijät – ratkaisevat omia ongelmiaan, joita luovassa työssä väistämättä tulee vastaan.

Minua ei kiinnosta ripotella luovan työn ympärille mielikuvia jostakin mystisestä tähtipölystä tai energiavirtauksista. Aikomukseni on kirjoittaa luovuudesta konkreettisella ja ymmärrettävällä, mutta silti innostavalla tavalla.

Haluaisin tämän uutiskirjeen olevan sellainen, joka minun itseni olisi pitänyt tilata kenties jo vuosia sitten.

Mistä luovuudessa on kyse

Luovassa työssä on usein kyse hyvin spesifien ongelmien ratkaisemisesta. Luovaan ajatteluun liittyy prosesseja, rutiineja ja sääntöjä. Jotta sääntöjä voi rikkoa, pitää osata ne ensin.

Luovuudessa ei ole kyse synnynnäisestä lahjakkuudesta, eikä siihen liity suuria salaisuuksia, joihin vain harvoilla on pääsy. Päinvastoin: monet luovat ihmiset puhuvat omasta prosessistaan oikein mielellään. Siksi myös uskon, että meillä on heiltä paljon opittavaa.

Mistä tarinankerronnassa on kyse

Parhaat tarinankertojat eivät ole ihmisiä, joille on tapahtunut suuria ja mullistavia asioita. He osaavat kohdistaa katseensa hyvin arkisiin tai tavallisiin asioihin ja ammentaa niistä merkityksiä, jotka tuntuvat tutuilta ja inhimillisiltä, ja siksi myös niin suurilta. Tarinankerronnassa on kyse siitä, miten pienestä kasvaa suurta.

Kelailen kysymyksiä kuten: miksi tietyt tarinat resonoivat enemmän kuin toiset? Miksi jotkut tarinat tekevät niin suuren vaikutuksen, että palaamme niihin vielä vuosien jälkeenkin? Miksi katsomme Sormusten herra -leffoja edelleen, mutta Hobitti-trilogiaa ei muistele kukaan?

Tässä vielä joitakin esimerkkejä siitä, mitä tarkoitan:

  • David Koepp kirjoitti Jurassic Parkin käsikirjoituksen Michael Crichtonin kirjan pohjalta. Prosessin aikana hän ratkaisi omat haasteensa tiivistämällä tapahtumien aikajanaa ja kirjoittamalla päähahmoon hyvin olennaisen ominaisuuden, jota kirjassa ei ollut lainkaan. Lopputulos on tarinankerronnan mestariteos.

  • Käsikirjoittaja Aaron Sorkin halusi kirjoittaa The Social Network -elokuvan yhden kohtauksen niin, että Mark Zuckerbergin hahmo juo screwdriver-drinkkiä. Ohjaaja David Fincher puolestaan halusi, että hahmo juo kohtauksessa olutta. Kohtaus kestää hädin tuskin pari sekuntia. Silti sillä on valtava merkitys tarinankerronnan kannalta.

Käytän ajatteluni välineinä muiden taiteilijoiden oppeja sekä heidän tekemiään kirjoja, elokuvia, maalauksia tai muita vastaavia teoksia. En kirjoita arvioita tai kritiikkejä.

Ehkäpä joku toinen kirjoittaa vähän samankaltaista uutiskirjettä luovuudesta, mutta enemmän bisnesinnovaatioiden näkökulmasta. Ennen kaikkea kirjoitan taiteesta ja taiteilijoista, koska sieltä kiinnostavimmat näkökulmatkin löytyvät.

Ovatko uutiskirjeeni tekstit esseitä? Ehkä. Ainakin pidän siitä ajatuksesta, että essee-sana juontuu ranskan kielen sanasta essayer, joka viittaa yrittämiseen. Kirjoittaminen on oma tapani yrittää ajatella näitä asioita julkisesti.

Vielä enemmän kuitenkin pidän Virpi Hämeen-Anttilan kirjoittamasta esseen määritelmästä (kirjasta Mitä essee tarkoittaa):

Essee syntyy sivuun astumalla ja sivussa pysymällä. Essee katsoo ulkopuolelta. Sen kirjoittaja ei ole asiantuntija siinä mistä puhuu eikä seiso tapahtumien keskuksessa, vaan hakeutuu syrjemmälle ja jolkottelee valon ja hämärän rajalla kuin villieläin ihmisen tekemän nuotion ympärillä.

Villieläimen jolkottelusta en tiedä, mutta sivustakatsojan rooliin samastun. Olen luovana tekijänä pelkkä oppipoika, kisälli korkeintaan. Minulla ei ole valmiita vastauksia, mutta kirjoittamainen on oma tapani yrittää päästä lähemmäs jonkinlaista totuutta.

Jos tämä kuulostaa kiinnostavalta, kannattaa harkita uutiskirjeeni tilaamista. Siten saat ilmoituksen uusista teksteistä suoraan sähköpostiisi heti kun ne ilmestyvät. Tilaajat saavat myös satunnaisia "minikirjeitä", joita en julkaise lainkaan sivustolla.

Etusivun kuva: John Singer Sargent, An Artist in His Studio, 1904. Collection of the Museum of Fine Arts, Boston. Wikimedia Commons / Google Art Project.