Mistä kirjoitan

Olen Esa Töykkälä. Aloin kirjoittaa omaa uutiskirjettäni tammikuussa 2026.

Suhtaudun uteliaasti luovaa ajattelua ja tarinankerrontaa kohtaan. Minusta on kiinnostavaa, miten luovat ihmiset – kuten kirjailijat, kuvataiteilijat, käsikirjoittajat tai näyttelijät – ratkaisevat omia ongelmiaan, joita luovassa prosessissa väistämättä tulee vastaan.

Minua ei kiinnosta ripotella luovuuden ympärille mielikuvia jostakin mystisestä tähtipölystä tai energiavirtauksista. Sellaista on jo riittävästi.

Siksi haluan kirjoittaa luovuudesta konkreettisella ja ymmärrettävällä, mutta silti innostavalla tavalla. Haluan tämän uutiskirjeen olevan sellainen, joka minun itseni olisi pitänyt tilata kenties jo vuosia sitten.

Mistä luovuudessa ja tarinankerronnassa on kyse

Luovuudessa on kyse uuden luomisesta ja samalla hyvin spesifien ongelmien ratkaisemisesta. Luovaan ajatteluun liittyy prosesseja, rutiineja ja sääntöjä.

Luovuus ei liity millään tavalla lahjakkuuteen eikä luovuuteen liity mitään suuria salaisuuksia. Päinvastoin: monet luovat ihmiset puhuvat omasta prosessistaan oikein mielellään. Siksi myös uskon, että meillä on heiltä paljon opittavaa.

Tarinankerronnassa puolestaan on kyse siitä, miten pienestä kasvaa suurta. Parhaat tarinankertojat eivät ole ihmisiä, joille on tapahtunut suuria ja järisyttäviä asioita. Sen sijaan he osaavat kohdistaa katseensa hyvin arkisiin tai tavallisiin asioihin ja ammentaa niistä merkityksiä, jotka tuntuvat tutuilta ja inhimillisiltä – ja siksi myös niin suurilta.

Tämä on yksi suurimmista mielenkiinnon kohteistani. Miksi tietyt teokset resonoivat enemmän kuin toiset? Miksi jotkut tarinat tekevät niin suuren vaikutuksen, että palaamme niihin vielä vuosien jälkeenkin? Miksi ihmiset kerääntyvät edelleen joukolla katsomaan Sormusten herra -leffoja maratonina, mutta kukaan kukaan ei järjestä katselumaratoneja Hobitti-trilogiasta?

Tässä vielä joitakin esimerkkejä siitä, mitä tarkoitan:

• Luova ajattelu ja tarinankerronta edellyttävät huomaamisen taitoa. Kuka tahansa voi opetella siinä paremmaksi, jos vain haluaa. Siksi kannattaa panostaa päiväkirjan pitämiseen ja ns. elämän kotiläksyihin.
  
• David Koepp kirjoitti Jurassic Parkin käsikirjoituksen Michael Crichtonin kirjan pohjalta. Prosessin aikana hän ratkaisi omat haasteensa tiivistämällä tapahtumien aikajanaa ja kirjoittamalla päähahmoon hyvin olennaisen ominaisuuden, jota kirjassa ei ollut lainkaan. Lopputulos on tarinankerronnan mestariteos.
  
• Käsikirjoittaja Aaron Sorkin halusi kirjoittaa The Social Network -elokuvan yhden kohtauksen niin, että Mark Zuckerbergin hahmo juo screwdriver-drinkkiä. Ohjaaja David Fincher puolestaan halusi, että hahmo juo kohtauksessa olutta. Kohtaus kestää hädin tuskin pari sekuntia. Silti sillä on valtava merkitys tarinankerronnan kannalta.

Käytän ajatteluni välineinä muiden taiteilijoiden näkemyksiä sekä kirjoja, elokuvia, maalauksia tai muita vastaavia teoksia.

Ehkäpä joku toinen kirjoittaa vähän samankaltaista uutiskirjettä luovuudesta, mutta enemmän vaikkapa bisnesinnovaatioiden näkökulmasta. Saatan itsekin eksyä joskus sille tielle, jos koen sen olennaiseksi.

Ennen kaikkea kirjoitan kuitenkin taiteesta ja taiteilijoista, koska mielestäni kiinnostavimmat näkökulmat löytyvät juuri sieltä.

Ovatko uutiskirjeeni tekstit esseitä? Ehkä. Ainakin pidän siitä ajatuksesta, että essee-sana juontuu ranskan kielen sanasta essayer, joka viittaa yrittämiseen. Kirjoittaminen on oma tapani yrittää pureksia näitä asioita auki ja ajatella julkisesti.

Vielä enemmän kuitenkin pidän Virpi Hämeen-Anttilan kirjoittamasta esseen määritelmästä (kirjasta Mitä essee tarkoittaa):

Essee syntyy sivuun astumalla ja sivussa pysymällä. Essee katsoo ulkopuolelta. Sen kirjoittaja ei ole asiantuntija siinä mistä puhuu eikä seiso tapahtumien keskuksessa, vaan hakeutuu syrjemmälle ja jolkottelee valon ja hämärän rajalla kuin villieläin ihmisen tekemän nuotion ympärillä.

Villieläimen jolkottelusta en osaa sanoa, mutta samastun sivustakatsojan rooliin. Olen luovana tekijänä pelkkä oppipoika, kisälli korkeintaan. Minulla ei ole valmiita vastauksia, mutta kirjoittamalla ja ihmettelemällä lienee ainakin mahdollista päästä totuutta lähemmäs.

Jos sinua kiinnostaa hypätä mukaan tutkimaan näitä teemoja, tilaa uutiskirjeeni. Siten saat ilmoituksen uusista teksteistä suoraan sähköpostiisi heti kun ne ilmestyvät. Tilaajat saavat myös satunnaista vinkkisisältöä, jota en julkaise lainkaan sivustolla.

Etusivun kuva: John Singer Sargent, An Artist in His Studio, 1904. Collection of the Museum of Fine Arts, Boston. Wikimedia Commons / Google Art Project.